Unilääketieteen erityispätevyysehdot
Finnish Sleep Research Society
Suomen Lääkäriliiton myöntämä
UNILÄÄKETIETEEN ERITYISPÄTEVYYS
UNILÄÄKETIETEEN ERITYISPÄTEVYYSEHDOT
https://www.laakariliitto.fi/palvelut/koulutukset/erityispatevyydet/unilaaketiede/
1. Yleistä
Vuonna 1988 perustettu Suomen Unitutkimusseura ry:n (SUS) hallitus hyväksyi alkuperäisen ehdotuksen unilääketieteen erityispätevyyden vaatimuksista 16.12.1994. Erikoislääkäriyhdistysten ehdotusten mukaisesti korjattu esitys hyväksyttiin SUS:n hallituksen kokouksessa 18.1.1996 ja tarkennettu esitys 8.5.1998. Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunnan kokouksessaan 19.8.1998 esittämät muutokset hyväksyttiin SUS:n hallituksessa 28.8.1998 ja Suomen Lääkäriliiton hallituksessa 19.11.1998. Sääntöjä on tämän jälkeen päivitetty määrävälein. Unilääketieteen erityispätevyyden vaatimukset pohjautuvat soveltuvin osin USA:n ja etenkin Euroopan unitutkimusyhdistyksen (European Sleep Research Society) koulutustavoitteisiin.
Unilääketieteen erityispätevyystoimikunta on painottanut monialaisuutta uni- ja vireystilan häiriöistä kärsivien potilaiden diagnostiikassa ja hoidossa. Erityispätevyyttä myönnettäessä tieteellinen työ on katsottu lisäansioksi kliinisen perehtyneisyyden ohella.
Unilääketieteen erityispätevyys tarkoittaa lisäpätevöitymistä unilääketieteeseen oman erikoisalan puitteissa sekä tavanomaista laajempaa perehtyneisyyttä muiden erikoisalojen piiriin kuuluviin unilääketieteen osa-alueisiin ja menetelmiin. Unilääketieteen erityispätevyyden omaavan erikoislääkärin tulee kuitenkin tiedostaa osaamisensa rajat muun kuin oman erikoisalan piiriin kuuluvien toimenpiteiden osalta. Erityistä harkintaa ja tarkkaavuutta tulee noudattaa mm. unilääketieteellisiä palveluita koskevassa julkisessa ilmoittelussa, ettei ilmoittelun yhteydessä synny vääriä mielikuvia ilmoittajan pätevyyden laadusta.
Unilääketieteen erityispätevyyden omaavan erikoislääkärin on aina tuotava esiin oma primaari erikoisalansa ennen mainintaa unilääketieteen erityispätevyydestä. Mikäli erityispätevyyden omaavalla lääkärillä katsotaan olevan merkittävää oman erikoisalan ulkopuolelle kohdistuvaa osaamista, tästä osaamisesta voidaan jatkossa pitää erillistä listaa, joka on nähtävissä SUS:n sivustolla. Epäselvissä tilanteissa erityispätevyystoimikunta ottaa kantaa asiaan ja tarvittaessa pyytää lausuntoa ulkopuoliselta taholta.
2. Erityispätevyystoimikunta
SUS:n hallitus nimittää erityispätevyystoimikuntaan (EPTK) 5–8 jäsentä aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan edellisen erityispätevyystoimikunnan ehdotuksen pohjalta. Toimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Toimikunnan jäsenillä tulee olla unilääketieteen erityispätevyys ja vähintään viiden vuoden kokemus kliinisestä unilääketieteellisestä työstä. Toimikunnassa tulee olla aina vähintään yksi edustaja a) kliinisen neurofysiologian, b) neurologian, c) psykiatrian, d) keuhkosairauksien erikoisaloilta sekä 1–3 jäsentä soveltuvalta erikoisalalta. Mahdollisuuksien mukaan vähintään yhden jäsenen tulisi olla joltakin lapsia ja/tai nuoria hoitavalta erikoisalalta.
EPTK kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa ja hyväksyy erityispätevyyden hankkimista suunnittelevien pätevöitymissuunnitelmat tai tekee niihin muutosehdotuksia. EPTK päättää käytännön palvelun koulutuspaikoista ja tuutoroinnista, teoreettisesta kurssimuotoisesta koulutuksesta ja kuulustelusta, tekee ehdotukset Lääkäriliitolle erityispätevyyden myöntämisestä sekä tarkistaa vähintään kolmen vuoden välein ohjelman ja kuulustelun sisällön. Tarkistettu ohjelma hyväksytään SUS:n hallituksessa, minkä jälkeen tiedot päivitetään Lääkäriliiton ja SUS:n sivuille.
EPTK nimeää keskuudestaan yhteyshenkilön kullekin erityispätevyyskouluttajalle. Yhteyshenkilönä toimiva erityispätevyystoimikunnan jäsen seuraa, tukee ja ohjaa nimettyjä kouluttajia ja siten myös heidän koulutuksessaan olevia pätevöitymässä olevia lääkäreitä. Yhteyshenkilö vastaa viime kädessä siitä, että pätevöityjän saama koulutus on riittävää ja asianmukaista. Tämä edellyttää, että kukin kouluttaja pitää omaa yhteyshenkilöään hyvin ajan tasalla omista koulutuksessaan olevista lääkäreistä. Yhteyshenkilö raportoi erityispätevyystoimikunnalle. EPTK antaa luvan kirjalliseen tenttiin osallistumiseen ja hyväksyy suoritukset.
Jokaiselle pätevöityjälle nimetään kouluttaja, joka on pääsääntöisesti saman erikoisalan erikoislääkäri, jolla on unilääketieteen erityispätevyys. Jos omalta erikoisalalta ei löydy unilääketieteen erityispätevyyden omaavia erikoislääkäreitä, kouluttajana voi toimia muu erityispätevyystoimikunnan hyväksymä erikoislääkäri, jolla on riittävästi kokemusta kliinisestä unilääketieteellisestä työstä. Pätevöityjälle voidaan nimetä useita kouluttajia, jolloin yksi heistä nimetään pääkouluttajaksi, joka ensisijaisesti huolehtii erityispätevöitymissuunnitelman kokonaisuudesta ja pitää yhteyttä yhteyshenkilöön erityispätevyystoimikunnassa.
EPTK ylläpitää listaa kaikista kouluttajaksi kelpaavista erityispätevyyden suorittaneista erikoislääkäreistä siten, että erityispätevöitymiskoulutukseen hakeutuvalla on mahdollisuus löytää itselleen sopiva kouluttaja SUS:n sivuilta.
3. Erityispätevyyskoulutuksen tavoitteet
Unilääketieteen erityispätevyyden yleistavoitteena on pyrkiä lisäämään tietämystä unilääketieteestä lääkärikunnan keskuudessa kouluttamalla unilääketieteeseen perehtyneitä eri alojen spesialisteja sekä julkiseen että yksityiseen erikoissairaanhoitoon. Erityistavoitteina on, että erikoislääkäri unilääketieteen erityispätevyyden suoritettuaan:
1) Tuntee kliinisten uni- ja vireystilatutkimusten perusmenetelmät ja ongelmat ja uni- ja vireyshäiriöihin liittyvän lainsäädännön sekä pystyy arvioimaan alan tieteellisiä tutkimuksia ja integroimaan kriittisesti niiden tuloksia omaan tietämykseensä,
2) Ymmärtää riittävässä laajuudessa yleisesti käytössä olevia unipolygrafioita ja yöpolygrafioita sekä uneliaisuutta ja vireyttä mittaavia tutkimuksia ja kykenee tunnistamaan löydökset, jotka vaativat muun spesialistin kannanottoa. Riittävä laajuus riippuu erikoisalasta ja täsmennetään erikoisalakohtaisissa vaatimuksissa, mutta se tarkoittaa kaikilla erikoisaloilla vähintään sen tasoista perehtymistä menetelmiin, että erikoislääkäri tuntee menetelmien keskeiset rajoitukset, virhelähteet sekä psyko- ja biometriset ominaisuudet, kykenee tarvittaessa arvioimaan tutkimuksesta laaditun lausunnon laatua ja suhteuttamaan löydökset kliinisiin löydöksiin ja esitietoihin,
3) Kykenee itsenäisesti tutkimaan ja hoitamaan omaan erikoisalaansa liittyviä uni- ja vireystilan häiriöitä tarkoituksenmukaisten lisätutkimusten ja konsultaatioiden käytön avulla ja hallitsee riittävän laajasti kliinisen erotusdiagnostiikan,
4) Kykenee suunnittelemaan hoidon kokonaisuuden tuntien eri hoitomuotojen mahdollisuudet ja rajoitukset,
5) Pystyy toimimaan eri erikoisaloja edustavien lääkärien konsulttina uni- ja vireystilan häiriöiden diagnostiikassa ja hoidossa ja
6) Kykenee unilääketieteen kehittämis-, opetus- ja/tai tutkimustyöhön.
4. Koulutus
Koulutussuunnitelma tulisi laatia ja hyväksyttää erityispätevyystoimikunnalla kouluttautumista aloitettaessa.
Pätevöityjän tulisi olla yhteydessä alansa pääkouluttajaan jo pätevöitymisohjelmaa suunnitellessaan sekä tutustua SUS:n kotisivuilla oleviin yksityiskohtaisempiin ohjeisiin erikoisalakohtaisista koulutustavoitteista ja suorituksesta.
Koulutus koostuu käytännöllisestä ja teoreettisesta osasta. Käytännöllisen koulutuksen sisältö tulee suunnitella kouluttajan kanssa jo koulutuksen alussa. Koulutussuunnitelma hyväksytetään erityispätevyystoimikunnassa. EPTK hyväksyy kouluttajan/ kouluttajat suunnitelmakohtaisesti erityispätevöitymissuunnitelman hyväksymisen yhteydessä. Joku erityispätevyystoimikunnan jäsen toimii yhteyshenkilönä. EPTK hyväksyy tapauskohtaisesti aikaisemmat suoritukset ja esittää tarvittaessa muutosehdotuksensa suunnitelmaan, jotta se täyttää koulutukselle asetetut vaatimukset. Koulutuksen kehittymisen myötä pätevöitymisvaatimuksiin saattaa tulla muutoksia pätevöitymisen aikana. Lähtökohtaisesti kunkin pätevöityjän kohdalla noudatetaan niitä vaatimuksia, jotka ovat voimassa sinä ajankohtana, jolloin toimikunta hyväksyy pätevöitymissuunnitelman, eli hyväksytty pätevöitymissuunnitelma toimii myös ennakkopäätöksenä hyväksyttävästä koulutuksen sisällöstä. Erityispätevyystoimikunnan jäsenenä toimiva yhteyshenkilö seuraa suunnitelman toteutumista ja tarvittaessa neuvottelee erityispätevyystoimikunnan kanssa mahdollisista muutoksista. EPTK käsittelee tarvittaessa muutetun tai korjatun suunnitelman uudelleen.
4.1. Käytännön koulutus
4.1.1. Erikoislääkärin oikeudet soveltuvalla erikoisalalla. Erityispätevyyskoulutus voidaan aloittaa ja palvelut suorittaa osin tai kokonaan jo erikoistumisen aikana.
4.1.2. Yhteensä 24 kalenterikuukautta työskentelyä yksiköissä, joissa tutkitaan ja/ tai hoidetaan uni- ja vireystilan häiriöistä kärsiviä potilaita, ja jossa koulutettavan vastuualueeksi on nimetty selkeästi unihäiriöiden hoito. Mikäli kliiniseen työnkuvaan kuuluu myös muuta kuin unihäiriöiden hoitoa, tulee suunnitelmassa erikseen mainita mikä (prosentti)osuus koulutusajasta lasketaan erityispätevöitymiskoulutukseen.
Tästä ajasta 21 kuukautta voidaan työskennellä vapaavalintaisissa erityispätevyystoimikunnan hyväksymissä koulutusyksiköissä siten, että henkilö saa kokemusta sekä elimellisistä että ei-elimellisistä uni- ja vireystilan häiriöistä. 21 kk jaksosta korkeintaan 3 kk voidaan korvata tutkimustyöllä erityispätevyystoimikunnan harkinnan mukaan.
Koulutukseen tulee sisältyä ohjausta myös erilaisten unirekisteröintien suorittamisesta ja tulkinnasta sekä uni- ja vireystilan häiriöiden hoitomuodoista. Yksityiskohtaisempia ohjeita tarvittavasta laajuudesta ja vaatimuksista yksittäisten tutkimus- tai hoitomenetelmien osalta annetaan erikoisalakohtaisessa tai muussa tarkemmassa ohjeistuksessa.
24 kk:n palveluun tulee sisältyä yhteensä vähintään 3 kk työskentelyä jollakin/joillakin seuraavista erikoisaloista (muu kuin oma pääerikoisala) kouluttajan hyväksymässä yksikössä: geriatria, keuhkosairaudet ja allergologia, kliininen neurofysiologia, lastenneurologia, lastenpsykiatria, lastentaudit, neurologia, nuorisopsykiatria, psykiatria tai sisätaudit.
Yleissääntönä palvelun hyväksymiseksi edellytetään työskentelyä ko. erikoisalan uni- ja vireystilan häiriöistä kärsivien potilaiden parissa yksikössä, jossa vähintään yhdellä erikoislääkärillä on unilääketieteen erityispätevyys tai koulutettavalle on järjestetty muuten mahdollisuus saada ohjausta saman erikoisalan erikoislääkäriltä, jolla on unilääketieteen erityispätevyys. Lyhin hyväksyttävä palveluaika yhdessä yksikössä on 6 viikkoa. Palvelu voidaan suorittaa myös osa-aikaisena, tai siten, että työajasta vain osa on allokoitu unihäiriöpotilaille, missä tapauksessa palveluaika pitenee osa-aikaisuuden tai unihäiriöiden parissa työskentelyn prosentuaalisen osuuden suhteessa.
EPTK voi erityisistä syistä hyväksyä osan koulutuksesta suoritettavaksi myös muulla tavoin tai täydennettäväksi lyhyinä intensiivijaksoina oman työskentely-yksikön ulkopuolella ja etäopetuksena. Mikäli pätevöityjän on täysin mahdotonta siirtyä lyhytaikaisestikaan toisen erikoisalan työhön, 3 kk työskentelyvaatimuksen voi osittain tai kokonaan korvata suorittamalla erityispätevyystoimikunnan hyväksymän yhden tai useamman erityisen koulutuskokonaisuuden (moduulikoulutus). Työskentely myös ulkomaisessa kliinisessä unitutkimuskeskuksessa voidaan hyväksyä käytännön koulutukseksi.
Riippumatta pätevöityjän erikoisalasta hänen tulee perehtyä eri unihäiriöiden keskeisiin tutkimusmenetelmiin, jotka on lueteltu kaikille yhteisissä osaamisvaatimuksissa. Kliinisneurofysiologisten ja muiden keskeisten unilääketieteellisten tutkimusmenetelmien opetus ja niiden osaamisen osoittaminen voidaan järjestää KNF-yksikössä palvelun lisäksi myös erillisen, erityispätevyystoimikunnan hyväksymän koulutuskokonaisuuden (moduuli) puitteissa. Tämän erillisen koulutuskokonaisuuden suorittaminen ei yksinään (ilman työskentelyä KNF-yksikössä sekä erikseen määriteltävien, perusosaamisen tasoa laajempien osaamisvaatimusten täyttymistä ja osaamisen osoittamista) anna pätevöityjälle riittävää pätevyyttä itsenäisesti antaa lausuntoja kliinisneurofysiologisista rekisteröinneistä. Tästä poikkeuksena on yöpolygrafiat, joiden lausumiseen voi pätevöityä myös unilääketieteen erityispätevyyden omaavan asiantuntijan antaman riittävän laajan käytännön opetuksen avulla työskentelemättä KNF-yksikössä.
4.2 Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta unilääketieteestä vähintään 75 tuntia. Tätä koulutusta voi hankkia sekä koti- että ulkomaisissa koulutustilaisuuksissa. Erityispätevyystoimikunta arvioi, mitä koulutuksia voidaan hyväksyä unilääketieteen erityispätevyyden kurssimuotoiseksi koulutukseksi. Yhdestä koulutustilaisuudesta (esim. useamman päivän symposiumi tai kongressi) hyväksytään kuitenkin korkeintaan 20 tuntia.
5. Kuulustelu
EPTK vastaa valtakunnallisen kirjallisen kuulustelun kysymysten laadinnasta ja niiden arvostelusta. Kuulustelutilaisuudet järjestetään Suomen Lääkäriliiton ilmoittamissa tiloissa. Kuulustelupäivistä ja ilmoittautumisesta lisätietoja Lääkäriliiton Internet-sivuilta. Kuulustelu on maksuton.
EPTK laatii yhdessä sopimallaan tavalla tenttiin kysymykset ja arvostelee sen. Kirjallisen tentin kesto on kuusi tuntia. Hyväksyttävään suoritukseen vaaditaan vähintään puolet maksimipisteistä. Yksikään vastaus ei saa olla 0 pisteen arvoinen. Koulutettavan tulee saada ilmoitus kirjallisen tentin hyväksymisestä viimeistään kaksi kuukautta tentin jälkeen. Kirjallisessa kuulustelussa voi olla sekä kaikille yhteisiä että erikoisalakohtaisia valinnaisia kysymyksiä.
Kuulustelun arvosteluun voi vaatia oikaisua yhden kuukauden aikana tulosten saamisesta. Oikaisuvaatimukset käsittelee SUS:n hallitus. Mahdollinen kuulustelija jäävää itsensä oikaisuvaatimusten käsittelystä. Mikäli SUS:n hallitus ei saa asiaa selvitetyksi pätevöityjää tyydyttävällä tavalla, asia ratkaistaan Suomen Lääkäriliiton erityispätevyysmääräysten mukaisesti. Kuulustelun voi uusia rajoituksetta.
6. Osaamisvaatimukset
6.1. Vaadittava tenttikirjallisuus (kaikille erikoisaloille yhteinen)
6.1.1. Jokin seuraavista oppikirjoista
1) Bassetti-McNicholas-Paunio-Peigneux: Sleep Medicine Textbook, uusin painos
2) Kryger-Roth-Dement: Principles and Practice of Sleep Medicine, uusin painos
3) Chokroverty: Sleep Disorders Medicine, uusin painos
6.1.2. Lehdet
1) Sleep Med Rev, 3 viimeisintä vuosikertaa
2) Duodecim ja Suomen Lääkärilehti, 3 viimeisintä vuosikertaa soveltuvin osin (unilääketiedettä koskevat ja sivuavat artikkelit)
Erikoisalakohtainen lisälukemisto määritellään erikoisalakohtaisesti.
6.1.3. Uusimmat kansainvälisesti hyväksytyt uni- ja vireystilan häiriöiden luokitukset
1) AASM:n ICSD-3 vuodelta 2014 tai uudempi
2) Tautiluokituksen viimeisin versio (ICD-10 tai ICD-11) soveltuvin osin
3) DSM-5 psykiatrian luokitus soveltuvin osin (pakollinen vain psykiatreille)
6.2. Muut vaatimukset
EPTK on täsmentänyt kaikille yhteisiä ja erikoisalakohtaisia osaamisvaatimuksia, jotka löytyvät SUS:n sivuilta.
Riippumatta pätevöityjän erikoisalasta hänen tulee perehtyä eri unihäiriöiden keskeisimpiin tutkimusmenetelmiin, joita ovat muun muassa A) nukkumispäiväkirja ja kyselylomakkeet, jotka löytyvät Unettomuuden ja Uniapnean Käypä hoito – suosituksista, Terveysportista tai osaamisvaatimuksissa mainituista oppikirjoista. B) aktigrafia, C) yöpolygrafia, D) unipolygrafia, E) MSLT, MWT ja OSLER ja F) laboratoriotutkimukset, joita tarvitaan diagnostiikassa (esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymä ja narkolepsia) ja erotusdiagnostiikassa.
7. Hakemuslomakkeet ja lisätiedot
Hakemus erityispätevyyden saamiseksi toimitetaan sähköisessä muodossa erityispätevyystoimikunnan puheenjohtajalle. Hakemus tulee tehdä erityiselle lomakkeelle, jonka saa osoitteesta https://www.sus.fi/kliininen-unilaaketiede/unilaaketieteen-erityispatevyys/ tai puheenjohtajalta.
Lisätietoja antaa erityispätevyystoimikunnan puheenjohtaja Anniina Norrkniivilä (anniina.norrkniivila ät gmail.com).
Hakemuksen liitteet (toimitetaan siinä vaiheessa, kun kaikki suoritukset ovat valmiit):
1. Nimikirjanote, palvelutodistus, oikeaksi todistettu ansioluettelo tai kopiot työtodistuksista, jotka ovat erityispätevyyden kannalta oleellisia.
2. Tarvittaessa käytännön palvelujen osalta työsuhdekohtainen selvitys siitä, miten työ on liittynyt unilääketieteeseen (hoidettujen unihäiriöpotilaiden määrät, kuinka montaa eri unihäiriöistä kärsivää potilasta pätevöityjä on hoitanut/ tutkinut, konsultaatiomahdollisuudet, monialakokoukset ja muut monialaisen toiminnan tunnusmerkit, oma roolisi tuossa toiminnassa), mikäli riittävää selvitystä ei ole sisällytetty pätevöitymissuunnitelmaan.
3. Mikäli tarvittavat tiedot eivät ilmene viimeistellystä pätevöitymissuunnitelmalomakkeesta, luettelo teoreettiseksi koulutukseksi sopivista koulutustapahtumista osallistumistodistuksineen (muista kuin SUS:n järjestämistä koulutustapahtumista liitteeksi myös ohjelmat, mikäli mahdollista).
4. Julkaisuluettelo tai sen ote unitutkimuksen aihepiiriä koskien.
5. Muut todistukset ja selvitykset, jotka täydentävät hakemusta (esim. selvitys tutkimustyöhön osallistumisesta).
Erityispätevyystoimikunta 7.11.2023
Erikoisalakohtaisia osaamisvaatimuksia:
Unilääketieteen erityispätevyyden kliinisen ohjauksen laatuvaatimukset
Unilääketieteen erityispätevyysvaatimukset kaikille erikoisaloille
Unilääketieteen erityispätevyysvaatimukset keuhkosairauksien erikoislääkäreille
Unilääketieteen erityispätevyysvaatimukset KNF-erikoislääkäreille
Unilääketieteen erityispätevyysvaatimukset neurologian erikoislääkäreille
Unilääketieteen erityispätevyysvaatimukset psykiatrian erikoislääkäreille
Unilääketieteen erityispätevyysvaatimukset KNK-erikoislääkäreille